SARVIKUONO HEITTÄÄ VOLTIN HELPOMMIN TIETOKONEELLA KUIN KAMERAN EDESSÄ
Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, väittää vanha viisaus (tai latteus, päätä itse).
Mutta entä kun tuhat sanaa ei riitä? Asia vaatisi tuhannen ja yhden sivun Powerpoint-sulkeiset, mutta toisaalta katsoja haluttaisiin pitää hengissä. Tai jos se tuhat sanaa on aivan liikaa? Viesti tuntuu sanallistettuna hengettömältä ja vaatii aivan liikaa predikaatteja, eikä kuvakaan tunnu kuin raapivan epätoivoisesti pintaa.
Silloin ratkaisua kannattaa hakea liikkeestä.
Liikkuvan kuvan merkitys on viimeisten vuosikymmenten aikana korostunut markkinoinnissa sitä mukaa kuin visuaalisessa kulttuurissa laajemminkin. Laitteiston ja ohjelmistojen kehittyminen ja arkipäiväistyminen ovat tuoneet mahdollisuuden tuottaa suhteellisen laadukasta liikkuvaa kuvaa lähes kenen tahansa ulottuville. Jakelukanavien moninaistuessa ja tuotantotekniikan halventuessa myös yhä useampien yritysten on mahdollista ja kannattavaa panostaa laadukkaaseen liikkuvaan kuvaan. Ei tarvitse hankkia mainospaikkaa Super Bowlin mainoskatkolta kiinnittääkseen potentiaalisen asiakkaan huomion.
Eikä kyse ole vain mainosspoteista. Liikkuvaa kuvaa käytetään avainlukujen visualisoimiseen, kevyen somepreesensin ylläpitämiseen, yrityksen arvoista viestimiseen, sisäiseen markkinointiin, messuosaston tai nettisivujen elävöittämiseen tai kriisiviestintään. Käytännössä mihin vaan, mistä voi vierekkäisten pikselien matriisilla viestiä.
Taito hyödyntää resursseja ratkaisee
Liikkuvan kuvan tuotantomuodot voi karkeasti jakaa kuvattuun ja animoituun kuvaan (vaikka CGI:n, motion capturen, AR:n tai deep faken kaltaiset termihirviöt sutivatkin jakolinjoja usvaisemmiksi – ja hyvä niin). Melko usein tulee törmänneeksi ajatukseen animaatiotuotannosta edullisempana vaihtoehtona kuvatulle videolle. Tämä ei tietenkään ole koko totuus. Tai puolikaskaan. Liikkuvan kuvan tuotantokustannuksille ei ole lattiaa eikä kattoa, oli työkalu sitten kamera tai tietokone.
Käytettävissä olevat resurssit sen sijaan voi käyttää joko fiksusti tai hölmösti. Testimoniaalivideota varten ei ole välttämättä järkevää animoida ultrarealistisia puhuvia päitä. Sarvikuonon taas voi saada helpommin heittämään voltin tietokoneen näytöllä kuin kameran edessä, ellei sitten kampanjan kantava idea ole CGI:llä pröystäily tai akrobaateiksi koulutetut eläimet. Silloin ei mennä edullisimman vaan eeppisimmän kautta. Joka tapauksessa toteutustapa täytyy aina muovata palvelemaan tarkoitusta, ei toisinpäin.
Frame-by-frame, stop motion, claymotion, feikki 3D ja niin edelleen
Animaatiosta puhuttaessa puurot ja vellit on helppo sotkea. Mielikuvissa risteilevät traumat Mufasan kuolemasta, siinä yhdessä Linkkarin yritysvideossa mukavasti esiin piirtyneet käppyrät, puhelinappien presettifiltteri-kurimukset ja Love, Death & Robots.
Periaatteessa animaatiota on kaikki liikkuva kuva, joka ei ole kameralla suoritettua ympäröivän maailman taltiointia. Animaation tekniikoita ja tyylejä on lukemattomia, ja lisää tulee koko ajan. Frame-by-frame, keyframe-based, stop motion, claymotion, realistinen 3D, 2D-stailattu 3D, feikki 3D, koodattu animaatio, ynnä muuta ja onhan näitä.
Tästä moninaisuudesta johtuen animaatioprojektin käynnistäminen ilman tarkkaa tuotannon määrittelyä on vähän kuin marssisi Triplaan ja pyytäisi yhden kappaleen tuotteita, kiitos. Voi tulla mitä tahansa, ja hintalappu on yllätys kaikille.
Siinäpä sananen animaatiotekniikoista, por favor.
2D-animaatio, 3D-animaatio ja alalaji motion graphics
Jos käytetään väkivaltaista kirvestä, voidaan animaatiotuotannot jakaa kolmeen ryhmää: 2D-animaatio, 3D-animaatio sekä motion graphics.
3D:n ja 2D:n ero löytyy jo niiden nimistä – toisessa on käytössä yksi ulottuvuus enemmän. 3D-animaatiossa elementit luodaan kolmiulotteiseen tilaan, jolloin ne voivat reagoida valoon, fysiikkaan ja toisiinsa samaan tapaan kuin nollien ja ykkösten ulkopuolisessa maailmassa. 2D-tekniikassa syvyysulottuvuus on poissa pelistä. 2D-animaatio ei pyri suoraan mallintamaan elementtien fyysisiä ominaisuuksia ja sääntöjä, vaan tekijä luo omat sääntönsä tyhjästä. Ero on samankaltainen kuin piirustuksella ja veistoksella.
Rajanveto ei kuitenkaan ole aina yksiselitteinen. 3D- ja 2D-animaatioita voi yhdistellä, ja ne voivat imitoida toistensa ominaispiirteitä, minkä vuoksi (vuosi vuodelta useammin) lopputuotetta voi olla mahdotonta puristaa selkeästi kumpaankaan laatikkoon.
Motion graphics (eli kankeasti suomeksi suuhun sopiva liikegrafiikka) tarkoittaa nimensä mukaisesti, no, liikkuvaa grafiikkaa. Se on animaation alalaji, muttei 2D:n ja 3D:n tapaan varsinaisesti oma tekniikkansa, vaan siinä voidaan hyödyntää niistä kumpaa vain (useimmiten kuitenkin 2D:tä). Puhtaasta animaatiosta sen erottaa tekniikan sijaan sisältö. Animoitavat elementit ovat useimmiten tekstejä, väripintoja, muotoja, symboleita ja muita graafisia elementtejä. Usein esimerkiksi erilaisissa yritysvideoissa, selitysanimaatioissa, plansseissa, logoanimaatoissa ja liikkuvissa infograafeissa käytetään nimenomaan motion graphicsia.
Kaikessa moninaisuudessaan animaatio on osa tulevaisuutta
Kuten sanottu, sekä 3D:n että 2D:n sisällä erilaisia tekniikoita ja tapoja animaation toteuttamiseen on valtavasti. Animaatio voi olla perinteistä frame-by-frame-animaatiota, jossa jokainen kuva piirretään erikseen. Se voidaan rakentaa keyframeilla, jolloin liike perustuu eri muuttujille asetettujen arvojen muutoksiin ajassa. Tai liike voi syntyä mallinnetusta fysiikasta, jolloin elementit reagoivat eri voimiin niin kuin ne tekisivät oikeastikin.
Animaation valtameri on siis syvä ja horisontti laaja.
Yhden freimin valmistuminen Pixar-leffaan voi vaatia satojen ihmisten spesifiä osaamista, kuukausia erilaista viilaamista ja höyläämistä ja tuntikaupalla rendaamista maailman tehokkaimmilla koneilla. Ja toisaalta kuka tahansa Adobelle kuukausimaksua pulittava voi milloin vain muutamalla hyvin valitulla klikkauksella pyöräyttää liikettä logoonsa (luultavasti melko luotaantyöntävästi, mutta kuitenkin).
Varmaa on, että liikkuvan kuvan merkitys ei ole kääntymässä laskuun, ja animoidut tuotannot tulevat olemaan yhä olennaisempi osa liikkuvan kuvan ulappaa myös tulevaisuudessa.
Sinne vain viehettä heittämään!
Teksti: Mikko Sippola
