Jos projektipäällikkö tekee työnsä hyvin, se muuttuu lähes näkymättömäksi

Muistatte varmasti sen hölmöläistarinan, jossa hölmöläiset tilasivat paljon markkinointipalveluita ulkoiselta kumppanilta, mutta pihistelivät projektinhallinnassa. Ai ettekö? Täällä meillä päin sitä kuulee edelleenkin kerrottavan.

Huonostihan hölmöläisten lopulta käy. He innostuvat projektien edetessä niin, että toiveiden tynnyriä pitelevät metallirenkulat ratkeavat ja koko tynnyrin tahmea sisältö leviää ympäriinsä peittäen alleen alkuperäisen tavoitteen, kohderyhmän ja aikataulun. Lopulta tahmasta muotoillaan hammasta purren jonkinlainen lopputulos, mutta ei se ole enää sitä, mitä haluttiin, ja kalliiksikin se tuli. Sitten kaikilla on vähän paha mieli ja pomotkin suuttuivat. Loppu.

Uudesta on helppo innostua. Kun on monta innostujaa, tarvitaan suitsijaa.

Projektipäällikön tehtävänä on varmistaa, että kaikki tietävät, mitä on sovittu, ja että projektissa tehdään, mitä on luvattu. Jos projektipäällikkö tekee työnsä hyvin, se muuttuu lähes näkymättömäksi. Asiat tapahtuvat oikeassa järjestyksessä, oikeaan aikaan ja oikeiden ihmisten myötävaikutuksella kuin huomaamattaan. Mihin tarvitaan projektipäällikköä, kun asiat sujuvat niin hienosti itsekseenkin, saattaa joku hölmöläisen hengenheimolainen siinä kohtaa miettiä. Silloin kannattaa palauttaa muistiin tämä yhtälö:

Projektinhallinta = aikataulussa pysyminen + mielenrauha + edunvalvonta + laaduntarkastus – säätö

Yleensä yhtälön arvo on laskurivin summaa suurempi.

Teksti: Salla Lopéz